Sivut

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Koiran uintiretki & vointi 1 ½ kuukautta steriloinnin jälkeen

Moikkelis.

Ollaan käyty taas uimassa ja uusi kamera oli reissussa mukana. Voin sanoa, että yli 200 kuvaa tuli räpsittyä ja siellä ei montaa huonoa joukossa ollut. Mm. hauska kuva sarja siitä - kuinka koira jättää uimalelunsa isojen rantakivien väliin, nuuhkii välissä jotain muuta ja alkaa sitten katselemaan kysyvästi meitä josko heitettäis taas. Kun sitten sanottiin, että etsi - jätit itse sinne sen, koira alkoi hirmusena etsimään ja kun lelu taas löytyi oli riemu rajaton :) Tämmöistä höppänää meillä.

Nyt kesäinen kuvasarja siitä meidän uinti retkestä!




Koiramme kai osaa uida perhosta tms. koska tuossa ei enää ylettänyt tassut pohjaan, mutta silti ponnistaa vedestä hurjalla vauhdilla. Ensimmäinen kuva on juuri hetki ennen tätä otettu.






Silmät kiinni ennen veteen tuloa :)






Näin uidaan koiraa!




Hienot kuviot hännällä ja ilme on mitä hurmaavin!


Leikkauksen jälkeenhän meille tuli se bakteeritulehdus tassuihin. Parin viikon uusi antibiootti kuuri ja piinaavaa paikallishoitoa kahdesti päivässä. Tätä jatkui pitkälti kaksi viikkoa ja tötterön kanssa elettiin yöt ja yksinolot reilun kuukauden ajan kun tuo leikkaus lasketaan mukaan. Nyt pikkuhiljaa päästy rumbasta eroon. Tassut ehjät eikä koira onnu. Ainoastaan jo ennen tulehdusta ollut tapa - tassujen nuoleskelu on ja pysyy edelleen. En tiedä onko sitä vain itse nyt vaivojen jälkeen niin kriittinen vai onko se lisääntynyt siitä vanhasta. Jokatapauksessa el sanoi, että myös tuon tulehduksen jälkeen siitä lupsuttelusta voi tulla tapa ja koska sitä oli jo aiemmin taipumus tehdä on tämä nyt ihan odotettavaa.

Tilannetta nyt seurataan ja toivotaan ettei tulehdus uusi. Eihän tuo nuoleskelu ikinä hyvästä ole sillä tassut on sitten kosteat ja siellä tykkää sitten pöpötkin muhia. Mutta noin periaatteessa ollaan kunnossa. Tulehduksen syy jäi arvoitukseksi kun ensin el epäili stressiä aiheuttajaksi joten tuo leikkaus olisi voinut olla laukaiseva tekijä, mutta vaivojen pitkityttyä alkoi jo epäilemään jotain allergiaakin taustalle. Alunperinhän kehui, ettei ole yhtään tyypillinen allergikko koira, että voin siltä osin olla huoletta. Nyt kuitenkin on niin hyvällä mallilla, että jäädään kuulostelemaan ja ollaan tyytyväisiä tähän tilanteeseen.

En tiedä aiheuttiko leikkauksesta koitunut stressi myös järjettömän karvan- ja hilseen lähdön vai onko se vain tämä lämpö. Jokatapauksessa ollaan ahkerasti harjailtu furminaattorilla, joka e.lääkärin kehotuksesta hankittiin. Ja juurikin tuon keskiviiikkoisen uintireissun jälkeen pesin koiran vielä kotona oikein shamppoon kanssa huolellisesti, jotta saisin sitä hilsettä vähemmäksi. Johan sekin nyt kutittaa!

Itse leikkauksesta toipuminen meni tosi hyvin ja ollaan jo saatu kehuja meidän käytöksestä :D Tiedä häntä onko asialla mitään yhteyttä, mutta ainahan meille kehut kelpaa.

Nyt ne keitä ei koira jutut kiinnosta niin viimeistään silmät kiinni! :) Nimittäin seuraavana kuvat massusta juuri haavalapun poiston jälkeen eli muutamia päivä leikkauksesta ja tilanne nyt puolentoista kuukauden jälkeen. karvat ovat kutinan kera kasvaneet takaisin varmaan tuuheampana kuin koskaan :) Oli kyllä pisteliäs sänki.


Pari pullottavaa kohtaa oli ja turvotusta noin yleensäkin.
Huomasin muuten reilu viikko sitten tikin pätkän tuolla arven yläpäässä. Sain
sen sitten napattua pois ja viimeinenkin "kova" kohta on nyt pehmentynyt ja
arpi alkaa todellakin olla lähes huomaamaton jos ei oikein syynää. Ihmettelin
sitä kohtaa kun oli vain sellainen kova nappula, että miksei se häivy, mutta
se sulamaton tikki tottakai siellä piti möykkyä. Eihän se elimistöön sellainen kuulu.


Tilanne nyt! Pientä jakausta siinä arven kohdalla on, mutta siinä meni luonnostaankin ikäänkuin pitkänmallinen
pyörre karvoissa. Jonkun verran sitä karvaa vielä sieltä tuuhottaa kasvaa lisää.
Napa me taidettiin kadottaa leikkauksen myötä. Sitä ennen naureskeltiin. Taikka mitä nauramista siinä nyt on?
Nisäkkäillä varmaan tuppaa se napa olemaan. Kellä minkäkinlainen :)


Mitä nää kuvaat siinä?


Nyt on kokeilussa vielä tuohon tassujen nuolemiseen (josko johtuu kuitenkin kutinasta) ja leuan rapsutteluun esim. Mustista ja Mirristä saatava relaxant animal hoitoseerumi. Eläinlääkärikin totesi sen jollekkin avun tuoneen. Katsotaan nyt. Tuo on ihan luonnontuote joten sen nuoleskelusta ei ole haittaa. Ja tosiaan tarkoitus on helpottaa oloa - ei estää nuolemista.

Tätä ennen kun kokeiltiin mm. teepuuöljyä estämään nuolemista jonka jälkeenpäin sain tietää nykyään olevan "kielletty" eläimiltä. Sen kun pitäisi haista pahalta, mutta samoin kuten cothivet ei tämäkään meillä auta yhtään. Ei haittaa hajut eikä maut sen kun lurpsutellaan vaan menemään. Artikkelin teepuuöljyn käytöstä eläimille voit lukea täältä.

Näin meillä! Nautitaanko teilläkin täysin siemauksin uimakeleistä? :)






Ei kommentteja :

Lähetä kommentti