Narttukoiran sterilisaatio

Hyvää viikonloppua kaikille!

Eilen ja toissapäivänä oli aivan ihana ilma! Ja jotenkin on tänäänkin ihanan kesäistä, vaikkei aurinko paistakaan. Saa nähdä alkaako luvattu sade vai ei. Torstaina sain vielä nauttia auringosta terassilla ♥

Ihanaa kun kesä tulee!

Sitten päivän polttavaan aiheeseen. Ajattelin täällä blogissanikin jakaa kokemuksiani narttukoiran sterilisaatiosta, sillä olen itse viimeaikoina siitä kovasti etsinyt tietoa. Jos tämä jollekkin luo varmuutta päätöksen tekoon tai muuten kiinnostaa niin olen onnistunut ajatuksessani!
Tämä pitkä päivitys onkin siis suunnattu asiasta kiinnostuneille koiran omistajille! Muut tuskin jaksanee loppuun asti lukea :D

Rakas karvalapsemme, kaunis labradori tyttönen oli nyt eilen 17.5 pieneläinklinikalla steriloitavana. Teimme lopullisen päätöksen muutama viikko sitten koiran taas oireiltua voimakkaasti. Mieheni on ollut aiemmin toimenpidettä vastaan. Koiramme on siis kärsinyt ensimmäisistä juoksuista saakka jokseenkin voimakkaista valeraskauksista. Jokaisen juoksun jälkeen tulee n. 2kk:n kuluttua valeraskaus joka kestää useamman viikon. Koira on nyt 3,5 vuotta vanha ja juoksut on tullut tasaisesti kaksi kertaa vuodessa. Tasaista vaihetta ei siis juuri vuodessa ole tai se ei ainakaan kovin kauaa kestä.

Koira kärsii selvästi hormonivaihteluista myös itse. Kaivaa esimerkiksi hullunlailla pesää sohvalle, lattiaan, seinään, ihan mihin vain. Vinkuu ja on levoton ja myös masentunut. Vähän äreäkin puolustaessaan omaa paikkaansa. Käyttäytyy toisille koirille täysin erilailla kuin normaalisti. Ei vihainen, mutta rauhattomampi ja lenkillä kohdatessa hankalasti pideltävä. Nyt päällä olleen valeraskauden aikana koiramme myös alkoi erittämään maitoa. Se saatiin vähenemään huomattavasti pistämällä KAIKKI lelut piiloon, vähentämällä ruoka minimiin ja antamalla koiralle mahdollisimman paljon muuta virikettä. Tämä viimeisin valeraskaus oli myös muuten selvästi vahvempi kuin aiemmat.

Myös korvien hiivatulehdukset ovat vaivanneet tasaisesti muutamien kuukausien välein. Viimeisimmät ovat selvästi olleet yhdistettävissä hormoni vaihteluihin. Ollut siis samaan aikaan juoksujen ja valeraskauksien kanssa. Eläinlääkärin mukaan tulehdukset voi johtua hormonien aiheuttamasta stressistä. Se laukaisee tulehduksen, joka ilmeisesti aiheutuu kuitenkin jonkin asteisesta yliherkkyydestä. Sterilointi kuitenkin voi vähentää ja helpottaa tulehduksiakin huomattavasti. Lisäksi tietenkin kasvaimien, kohtutulehduksen yms. riskit pienenevät tai poistuvat kokonaan. Lisäksi tietysti juoksujen ja valeraskauksien aiheuttamat vaivat häviävät. Päätöstä helpotti myös tieto siitä, että koiramme on ns. runsashormoninen kun tuottaa maitoakin ja näin ollen steriloimattomana riski märkäkohtuun yms. olisi ollut normaaliakin suurempi.

Toipilas n. tunti kotiin tulon jälkeen. Itse operaatio kesti n. tunnin ja oli sen jälkeen pari tuntia
tarkkailtavana. Haimme koiramme kotiin reilut kolme tuntia siitä kun pieneläinklinikalle hänet vein.

Osittain ehkä siksi, että mies oli alunperin vähän leikkausta vastaan, alkoi minua jännittää kovastikin muutamaa päivää aiemmin. Eilen sitten vaan lähdettiin matkaan ja toimin kuin robotti koiraa vietäessä :D Ravasin vessassakin kotona ennenkuin lähdin koiraa viemään. Onneton jännitäjä siis emäntä!

Malttamattomana odottelin kotona koska voidaan lähteä hakemaan koira kotiin. Klinikalla odotti väsynyt ja hämillään oleva ystävämme. Käveli kuitenkin ihan suoraan ja oli yllättävän "reipas". Todella väsynyt oli koko matkan kotiin ja rauhoittui kotona heti makoilemaan. Haava ei juurikaan kiinnostanut. Tuskin edes ymmärsi, että masussa on jotain tapahtunut.

Illalla laitettiin tötterö päähän, jottei yöllä alkaisi repiä haavalappua irti. Totuttelua myös vaatii, sillä haavaa ei saisi kymmeneen päivään nuolla ja työt kuitenkin kutsuu taas meitä maanantaina, joten koiraa ei voi yksin jättää ilman tötteröä. Vaikkei haava nyt yhtään kiinnostakaan.

Ensimmäinen yö meni todella levottomasti. Koira ei vaan totu tuohon kauluriin ollenkaan. Läähtättää ja stressaa sen kanssa. Törmäilee ja jää jumiin joka paikkaan. Ei asetu nukkumaan lainkaan. Pari tuntia onnetonta koiraa katseltuani otin tötterön pois ja se simahti samantein. Parin tunnin päästä heräsin viereen tulleeseen koiraan joka haisteli nyt ensimmäistä kertaa haavaansa. Pistin tötterön takaisin, sillä olin itse niin väsynyt etten välttämättä olisi herännyt jos koira olisi alkanut enemmän räpläämään sidettään. Loppu yö olikin sitten taas todella levoton kun ei tötterö päässä kerran voi nukkua. Vaihdettiin "vahtia" aamulla, jotta sain muutaman tunnin nukuttua kunnolla. Mies otti tötterön pois koiralta kuuden aikaan aamulla ja se on ollut nyt koko päivän ilman. Eikä haava kiinnosta sitä ollenkaan. Nukkuu ja lepäilee normaalisti. Saa nähdä miten sitten pärjää kun tötterö on taas laitettava. Yöllä ja viimeistään maanantaina kun on pakko jättää yksin.

Ensimmäisen yön jälkeen vointi on jo ihan hyvä.

Tippaletkun kohta :)

Pirteähkö toipilas. Tepasteli jo aamullakin reippaana pihalla.
Hihnassa tietysti varmuuden vuoksi.

Naku masu! Saa nähdä minkänäköinen haava sieltä sitten paljastuu.
Nyt näyttää ainakin todella siistiltä! Olen tyytyväinen.

Kaiken kaikkiaan koira voi mainiosti. Masukin on toiminut normaalisti ja pissalla käyty. Juoma ei oikein maistu, mutta huijatakseni koiralle nestettä kaadoin ruoan joukkoon reilusti vettä. Onnekseni koiramme on niin ruoan perään, että litkuttaa sen veden kyllä ruoan joukossa. Sinne upposi myös ensimmäinen tabletti 10 päivän antibiootti kuurista. Kipulääkkeitä voi antaa n. 3 päivää ja haavalapun annetaan olla saman aikaa. Sen jälkeen pidetään antiseptillä haava puhtaana.

Palaan asiaan kun toipuminen edistyy. Mutta tässä vaiheessa voin kai jo sanoa, että turhaan jännitin. Koira on todella pirtän oloinen eilinen huomioon ottaen. Nyt kun saa ilman tötteröä nukkua rauhassa, niin täällä me sängyn pohjalla kuorsaillaan ja juostaan unissaan :) Tällainen chillailu viikonloppu on varmaan hyväksi mullekkin. Hih!

Wuf!!