Kuutamo revontulten piilotellessa

Tuossa muutama viikko sitten näkyi ympäri suomea revontulia - paitsi meillä? Me ei ainakaan bongattu vaikka kuinka yritettiin. No, ekaa kertaa "onnistuin" ottamaan edes jonkunlaisia kuvia kuutamosta ja tähtitaivaasta. Pienen asetusten lunttaamisen jälkeen pakkasin jalustan ja kameran ja mentiin kökkimään pitkin mantuja ja odotettiin niitä tulia. No ei niitä vaan tullut.

Tätä on kuitenkin päästävä kokeilemaan lisää ja olis tosi kiva saada vähän lisätietoa sopivista asetukista tai siitä mitä kaikkea kannattaisi kokeilla. Nyt nämä jäi tosi sameiksi jotenkin. Muokkaamalla nyt saisi väreille tehtyä jotain. En tykkää kuitenkaan käsitellä kuvia niin kamalasti. Tuolloin oli oikeastikin tosi harmaansininen ja utuinen yö, joten antaa sen ollakin niin.

Kuvakilpa

Viikko sitten sain tiedon, että pääsin kuin pääsinkin kymmenen parhaan joukkoon Soda Streamin PLAY-kuvakisassa. Nyt odottelen jännityneenä palkintopaketin saapumista. Jokapäivä olen kurkannut laatikkoon pakettikortin toivossa, mutta vielä sitä ei ole kuulunut. Ehkäpä huomenna perjantain kunniaksi?

Minulla on ollut muutenkin aika jännittävä viikko. Viikko sitten torstaina oltiin vielä luokan kanssa Salossa täysi tohina päällä meidän järjestämässä Visual Inspiration 2014 - tapahtumassa. Päivä oli tosi onnistunut, mutta oli siinä töitäkin.

Heti maanantaina aloitin työharjoittelun tosi jännittävässä ja hienossa paikassa. Glorian Koti - lehden toimituksessa Helsingissä. Koko viikko on vierähtänyt tosi nopsaan. Huomenna on jo tosiaan perjantai ja huomenna pääsen ekaa kertaa hommiin toimituksen ulkopuolelle kun mennään kaupungilta kokoamaan tavaraa tiistain kuvauksia varten. Mahtavaa!

Askartelua

Enpä nyt muista postailinko jo aiemmin jotain aiheesta, että omistamme nykyään kuumaliima pistoolin. Se on aikas kiva kapistus esim. korttien askartelussa. Eilen kävimme vähän yllätyksenä 50-vuotis juhlissa - yllätyksenä itse sankarille. Päivänsankari oli nähnyt minut viimeksi ihan pienenä vauvana. Tein mukaan kortin ja veimme toki myös pienen lahjan.

Origami mekon taittelin vanhasta 40-luvun Ruotsi-Suomi sanakirjasta, joka on ollut ainakin Turun tyttölyseossa. Niitä toisen romu on toisen aarre - löytöjä tämäkin.

Uudet Ratian pyyhkeet

Viikko sitten posti kantoi minulle ja parille luokkatoverilleni mieluisan paketin kiitokseksi yhdestä valokuvasta, jonka tuotimme noin vuosi sitten kuvausjärjestely jaksolla. Tätä kunnioittaen päätin pikaisesti nyt illalla kuvata valitsemani kauniit pyyhkeet ♥

Rakas karvalapseni joutui olemaan päivällä yksin, joten halusin pitää häntä mukanani pihalla. Minun päätettävissäni oli, onko hän kuvissa näin vai viuhahtelemassa hallitsemattomasti esim. hännänpään verran joka toisessa otoksessa.

Sumua

Joskus viikko sitten kouluun lähtiessäni nappasin kameran mukaan. Enkä lopulta turhaan. Minulla oli vähän ylimääräistä aikaa, joten ehdin pysähtyä matkalla räpsimään pari kuvaa lammelta.

Kuten näistä postauksista huomaa, minua on alkanut enemmän ja enemmän kiinnostamaan valokuvaus. Olen kyllä muutenkin sitä tyyppiä, että kausittain jotkut asiat kiinnostaa enemmän kuin toiset ja niihin tulee keskityttyä siten enemmän.

Hangö - Hanko syyskuussa

Oltiin eilen Hangossa hengailemassa ja kuvailin pikkuisen.
Edellisestä visiitistäni olikin aikaa jo monta vuotta. Miksi?

Päätin tälläkertaa pistää vähän haisemaan ja muuttaa kaikkien kuvien ilmettä värien myötä aika radikaalistikin. En tiedä miksi, mutta pidän tästä vanhahtavasta ilmeestä. Kerran kun näitä muokkasi näin ja sen jälkeen katsoo alkuperäisiä niin ne näyttää kyllä kivoilta, mutta näihin tulee jotenkin enemmän sitä tiettyä fiilistä. Syksyn haikeutta, kauniilla lämpimällä säällä.

Pihlajanmarjamekko

Kuulin äitini kautta tästä super kauniista taidonnäytteestä. Pihlajanmarjamekosta, tämä oli nähtävä.
Niin kaunis ja mitä ihania kuvia Ella siitä olikaan ottanut. (Kaikki postauksen kuvat ovat siis Ellan omia)
Huoh... Huokailen ihastuksesta!

Ella kertoo idean mekkoon tulleen siitä, että hän halusi "vaan tehdä jotain kaunista erikoisesta aineesta ja pihlajanmarjat alkoivat juuri sopivasti punertamaan". Mikäs tämän kauniimpi syksyinen materiaali - vai mitä?

Siitä se sitten lähti. Viikko meni kuulema tehdessä sormet neulanreikiä täynnä - ennenkuin Ella hoksasi ottaa hanskat kaveriksi hommiin. Ensin hän keräsi hirmuisesti marjoja, puhdisti ne ja alkoi pujottelemaan yksi toisensa jälkeen. Mekon alla on ihonvärinen vuori.

Koko mekko projekti oli tosi kiva toteuttaa kun se onnistui niin hienosti, eikä siinä kerennyt turhautua ollenkaan, sanoi Ella.

Uusi projekti on kuulemma jo alkamassa. Toivottavasti saan nähdä myös sen lopputuloksen. Ehkä tällä kertaa ihan luonnossa asti. Sillä mielestäni tämä on todella hieno ja ihanasti suunniteltu. Kuinka kaunis esimerkiksi tuo selkäkappale onkaan? Ja nämä kuvat henkivät metsän tunnelmaa kuin mekko olisi kauniin menninkäisen päällä. Kertakaikkisen onnistunut juttu! Ihanaa!

En voi muutakuin hehkuttaa tätä, ja tiedän, etten todellakaan ole ainut hehkuttaja kunhan pääsen näyttämään tätä mun opiskelukavereille.

Ella, jään innolla odottamaan uusia luomuksiasi...

Teetä, vettä ja taivasta

Ostin menneellä viikolla Helsinginreissulta vähän teetä. Tarkoitus ei kyllä ollut kuin käydä kouluasioiden jälkeen kakulla jossakin kahvilassa Reetan kanssa. Käytiinkin herkuttelemassa Fazerin kahvilassa. Sen jälkeen kun suunnistelin Lillin kanssa bussille takaisin harhauduimme kuitenkin lasipalatsin caffiin. Lilli osti ihania konvehteja ja minä kakkuähkyissäni tyydyin katselemaan vierestä kunnes näin näitä ihania teemakuja. Rooibos lakka, vadelma, mustikka tarttui käteeni ensimmäisenä. Ihanan tuoksuista ja kauniin näköistä.

Illalla yritin mennä kuvailemaan täyskuun nousua, mutta olin hidas kuin etana ja kuu ehti nousta piiloon pilvien taakse. Taivas oli kuitenkin kauniin värinen ja nappasin ihan pari kuvaa.

Syksyn ilta-aurinko ja puhki palanut taivas

Eräänä iltana oli sellainen jännä, tiedättekö se sellainen todella keltainen valo ulkona. Taivas hohkasi pastellin keltaisena ja vaaleanpunaisena ja valo oli luonnossa sen mukainen. Myös täydellinen sateenkaari näkyi muutaman sekunnin kestäneen tihkusateen jälkeen. Se näkyi vain sen verran heikosti, etten mun kuvauslahjoilla edes tajunnut yrittää sitä ikuistaa. Mutta hieno se oli. Aika harvoin näkee eheää kaarta päästä päähän.

No, ajattelin et käydäänpäs nappaamassa pari kuvaa edes taivaasta. Ajoin vähän matkan päähän pikaisesti, ettei valo ehtisi muuttua. Nousen autosta ja nappaan kameran valmiusasentoon. "Ei muistikorttia". Jessss!!! Se oli unohtunut tietokoneen muistikortinlukijaan. Eikun äkkiä takaisin kotiin hakemaan kortti. Sillä välin oli jo valokin muuttunut paljon alkuperäisestä, mutta hienoja pilviä riitti silti.

Minä onneton en vain saa onnistunutta kuvaa. Sillä joko pelto ja oikeastaan koko kuva ylivalottui tai tuli epätodellisen näköiseksi. Siitä katosi illan hämäryys tai sitten taivaan kirkkain kohta on tuollainen puhkipalanut. Äh... Liekö tähän mitään muutakeinoa olemassakaan kuin yhdistää keinotekoisesti kaksi eri valotusta? Toisaalta en sellaista kuvanmuokkausohjelmaa toistaiseksi omistakaan, joten ei näille silti olisi mitään tehtävissä. Lisäksi toki vaatiisi varmasti jalustan käytön, jotta olisi kaksi identtistä kuvaa yhdistettäväksi.

No, oppia ikä kaikki.

Helsinki Midnight Run 2014

Viikko sitten lauantaina 30.8. juostiin Helsinki Midnight Run. Oltiin ystäväni Suvin kanssa ensimmäistä kertaa, mutten usko että todellakaan viimeistä! Ihan huikea fiilis ja kaikki osui kyllä säätä myöden tosi nappiin. 

Käytiin illalla syömässä isot pasta annokset La Famigliassa ja ennen tuomiokirkolle suuntaamista käytiin hotellilla vaihtamassa vaatteet ja keräilemässä vähän jännitystä.

En voi muuta todeta kun että ihan ainutlaatuinen tapahtuma! Oma aikani oli 1.12.27, josta siis riittää parantamista rutkasti, mutta tavoitteenamme olikin ensinnäkin juosta koko matka ja toiseksi päästä maaliin asti. Itse luulin, etten minkään näköistä loppukiriä pystyisi ottamaan, varsinkin kun maaliin oli pientä nousua, mutta kummasti niitä voimia ja fiilistä vaan siihenkin löytyi.

Kerrassaan huikeaa! Marraskuussa alkaakin ilmoittautuminen jo ensivuoden tapahtumaan.