Heipsan! Tästä ihanasta aarteesta voitte lukea lisää opiskelublogini puolelta; matka visualistiksi.
Syystä tai toisesta koiramme pelkäsi sitä kuollakseen aamulla. Eilen illalla kun se tuotiin kotiin ei mitään. Nyt aamulla kuitenkin sai hirveet sätkyt kun mentiin kylppäriin. Häntä koipien välissä luimisteli ja peruutti hädissään suihkuun niin, että kastui itsekin. Sitten tajusin syyksi matkalla olleen satulan. Avasin ovet, jotta koira pääsisi ulos, mutta se ei uskaltanut ohittaa satulaa.
Kun menin itse pois pesuhuoneesta koira äkkiä luikahti perässäni. Kun hain satulan rappusilta ennen kouluun lähtöäni koira lähti kuin salama karkuun ja haukkui ihan hullunlailla satulalle ja jäi reppana ihan hädissään kotiin. Kun sitten tulin satulan kanssa kotiin sitä saattoi jo haistella. En ymmärrä... Myöhemmin puhuessani ystäväni kanssa puhelimessa ihmettelin mitä koiralla on kun piti ihme vinkunaa/meteliä, suhahti kovaa ohi ja tiputti jotain minkä äkkiä poimi takaisin suuhunsa. Se oli pikku frotee pyyhe millä olin levittänyt nahanhoitoainetta satulaan. Kenties sen hajussa on jokin joka saa labradorimme täysin pois järjiltään. Tuli tästä viimeisimmästä episodista lähinnä mieleen, että haju saa sillä jonkun vietin päälle. Tiedä häntä?
Hän tuli kuitenkin kuvaan myös ihanan uuden räsymattomme kanssa... Kauniit sävyt ja tanakka hyvä matto Askosta! Tykkään kovasti.
Heli Laaksosen "joulupatja" runon oli väistyttävä toisten tieltä liitutaululta kun joulunaika on armotta ohitse. Etsin netistä jotain hyvää lausetta ja tuo osui ensimmäisenä silmään. Sopii esim. siihen ajatukseen, että treenaminen sopisi taas aloittaa pitkän tauon jälkeen mikäli mahamakkaroita on uskominen... Onneksi tuohon on helppo vaihtaa aina uusi teesi.
Joulukoristeet on yllättäen nyt alennettu, joten menin ostaneeksi kauppakierroksella koulukavereiden kanssa kaksi tuollaista mustaa pientä paperitähteä. Olisin halunnut samaiset harmaana, mutta niitä ei ollut enää kuin yksi. Ensi jouluna ne saavat koristaa kenties keittiömme ikkunoita. Nyt tämä toinen pääsi kuitenkin hetkeksi lievittämään eroahdistusta ison paperitähden poistuttua olohuoneen ikkunasta. Nää on oikeesti söpöt pienet eikä niiiiiin jouluiset värinsä takia etteikö minusta kehtaisi pitää jonkun aikaa "koristevaloina". Muut joulukoristeet on aika nyt purkaa pois, mutta tämä ja ruokailuhuoneen tähtivalot saavat vielä jäädä. Tuo "joulupuu" saa tänään tai viimeistään varmaan huomenna lähtöpassit. Kaunis se on, mutta osittain varmaan lumen puuttuminenkin saa minut haluamaan jotain muuta kuin yyber talvi/joulu tunnelmaa. Väreillä en kyllä vielä aio ruveta rietastelemaan. Aika aikaansa kutakin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti