Noihin Skarsvågin tuulisiin tunnelmiin jäin viimeksi Norjan reissustamme kertoessani. Tässä on ryöpsähtänytkin kulua jo hirmuinen aika vaikka piti näitä reissukuvia tänne pistää aina lisää koko reissun mitalta. Olimme siis viime kesänä lomamatkalla Lapissa ja Pohjois-Norjassa.
Nordkappiin mennessä ajeltiin mm. merenalaisen tunnelin läpi jossa oli ensin neljä kilometriä huikeaa alamäkeä ja sitten neljä kilometriä hirmuista nousua. Siinä on varmaan pyöräilijät ihmeissään. Yksi pyöräilijä meitä tulikin vastaan - ylämäkeen! Huh huh. Nostan kyllä hattua kun noihin maisemiin lähtee pyöräilemään.
Skarsvågiin saapuessamme ilma oli sumuinen ja päätimmekin ottaa sieltä mökin yöksi. Majoituksen saatuamme lähdettiin pienelle kävelylle ihastelemaan maisemia. Kuinka ihanaa olikaan hangata reissupölyt tunturin sammalliin. Sinisessä pikkumökissä nukutun yön jälkeen lähdimme ajelemaan jäljellä olevan lyhyen matkan kohti Nordkappia, Euroopan pohjoisinta kolkkaa. Sumuinen ja tuulinen sää jatkui, mutta päätimme sitä todellakin uhmata kun tänne saakka oli tultu.
Kun saavuimme Nordkappin alueen portille ei paljon eteensä sumulta nähnyt. Maksoimme itsemme silti sisään alueelle. Maksun sai valita joko 12 tai 48 tunniksi. Päätimme ottaa tuon 12 tunnin vierailun, jonka olisi saanut halutessamme päivittää tuohon pidempään tikettiin. 12 tunnin liput maksoi noin 20e per nenä.
Sumu oli jotain uskomatonta. Näimme parkkeerata auton parin toisen auton väliin. Siinä sitten ihmeteltiin. Oltiin perillä, muttei tiedetty yhtään miltä ympärillä näytti ja tuuli oli ennenkokematon. Ikinä en ole ollut ulkona niin kovalla tuulella. Muutaman hetken kuluttua sumu rakoili sen verran puhurin puhkuessa, että näimme edessämme aika lähellä olevan rakennuksen. Seuraavassa hetkessä pilkahtikin kauempana parkkeerattuja autoja. Pikkuhiljaa aluetta alkoi hahmottamaan. Hetkittäin meren erotti jossain alhaalla kaukaisuudessa kun sumu syöksyi edestä pois. Uskomaton paikka! Muutaman tunnin vierailun aikana sää vaihteli hurjasti. Onneksemme jossain vaiheessa myös aurinko näyttäytyi ja näimme huikeat kalliot joilta on satojen metrien pudotus mereen.
Tästä hyvä esimerkki on tuo kuva näköalapaikan monumentista. Toisessa kuvassa sitä hädintuskin sumun vuoksi erottaa. Toisessa näkee kuinka huimat maisemat siinä onkaan. Horisonttiin saakka ei sumulta koskaan nähty, mutta tämä riitti. Sää on todella arvaamaton ja meillä kävi hyvä tuuri, että näimme näinkin upeasti ympärillemme. Saatan vain haaveilla auringonlaskusta tai revontulten loiskeesta täällä. Niitä kuvia olen netissä ihaillut.
Laitan taas joskus lisää reissukuvia, joten jatketaan vielä näistä Nordkappin uskomattomista maisemista. Kuinka ihanaa näitä onkaan katsella täällä hieman ankeassa marraskuun harmaudessa. Toivotaan, että pian sataa pysyvä lumi.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti