Toipilas

Terkkuja topilaalta!

Meillä paraneminen on sujunut koiran steriloinnin jälkeen oikein hyvin, mutta eilen tassussa tippaletkua varten ajeltu kohta osoitti tulehduksen merkkejä. Se vuosi visvaa ja punoitti. Siis koko ajeltu alue, ei pelkästään kanyylin kohta. 

Soitto ja varmistus asiaan, että voi johtua siitä, kun karvat ajeltiin ns. veitsellä ja iho olisi siitä siis ärsyyntynyt. Pisteenä iin päälle on ollut koiran oma nuoleminen. Itse leikkaushaavaanhan se ei ole kajonnut, joten kauluri on ollut sillä vain yksin ollessa. Nyt se on sitten koko ajan, että myös jalka paranee. Sukkaa kokeilin siinä kohdalla pitää, mutta nuoli myös lopulta sen märäksi ja sukka tarttui vuotavan visvan takia jalkaan ikävästi kiinni. Basibactilla ja kaulurin jatkuvalla käytöllä siis tästä eteenpäin.

Tuunattiin vähän tuota kauluria, sillä koira pistää paikkoja remonttiin sen kanssa mennessä. Ovien pielistä vaan maalin säleet lentelee. Yksi laminaatti moppi, jolle näytettiin vähän saksia + maalarinteippiä... Avot!

Onks ihan pakko hei?

Otettiin myös ohjeen mukaan haavalappu tänään pois. Haava näyttää aika siistiltä lukuunottamatta takaosassa olevaa "pussittavaa" kohtaa. Eli tikkaus ei siitä vaan ole niin siisti / palat ei osu niin kohdalleen. Kuulostaapas tosi kivalta, mutta niin se vain on. Mutta kyllä se hyvin siitä laittautuu. Vuotanut ei ole juuri ollenkaan! Koira oudoksuu sitä kyllä selvästi ja haluaisi päästä kovasti tutkimaan. Luulenkin, että vaikkei jalan takia kauluria tarvitsisi koko ajan niin nyt tuon lapun poiston jälkeen se on muutenkin enemmän kuin tarpeeseen.

Meidän neiti ahmatti on myös tänään aloittanut lakon antibiootteja kohtaan. Ei menekkään enää ruoan seassa huomaamatta vaan tabletti jäi sekä aamu-, että iltaruoalla killumaan kuppiin. Vanha kunnon huijaus keino toimii tällekin kaverille ja aamupalajuuston sisälle upotettu tabletti tekee kauppansa yhtenä suupalana, pureksimatta :D

Omistaja on väsyneempi kuin laki sallii ja kuuppa on sekaisin kuin seinäkello, joten tämä oli nyt tältä erää tässä ja me jatkamme täällä ihmettelyjä!

Sen verran omasta menosta muuten, että herkkujen kanssa ei edelleenkään pidä selkäranka! Voi luoja sentään. Takapakkia ollaan vaan tultu. Kait se tästä kun saisi hermot palauteltua. Olen niin stressaantunut kaikesta, että ei ihmekkään. Viimeistään sitten kesälomalla toivottavasti helpottaa!

- Milla & Rakas karvakorva